Ydinvoimalaitokset on merkitty karttaan punaisilla täplillä ja Fortumin toimipisteet sinisillä. Yhdellä laitosalueella voi sijaita useampia reaktoreita, kuten viimeisestä kuvasta voi havaita.

Näillä säiliöillä käytettyä ja välivarastoitua polttoainetta kuljetettiin Venäjälle vielä vuoteen 1996 asti, jolloin maan rajojen ulkopuolelle kuljettamisen kieltävä laki astui voimaan. Tämän lain vuoksi suomalaista ydinjätettä ei jälleenkäsitellä. Oman jälleenkäsittelylaitoksen rakentaminen ei kannata näin pienillä määrillä.

Puolan Zarnowieciin piti rakentaa lisenssillä Tšekissä valmistettu VVER-440 reaktori, joka on identtinen Loviisan venäläisvalmisteisten reaktorien kanssa. Poliittisista ja taloudellisista syistä laitos jäi rakentamatta. Sen osat myytiin IVO:lle romuraudan hinnalla. Tässä kuvassa koulutusvälineenä toimiva höyrystin, joita Loviisan molemmissa yksiköissä on yhteensä 12 kappaletta.

Saman kokonaisuuden säätösauvahila. Näitä reaktorin osia ei tehoajon aikana voi lähestyä toimivassa laitoksessa. Varastossa käyttämättömiä laitoksen osia pääsee katsomaan ja koskemaankin.

Keskellä Loviisa 2, jonka nettosähköteho on 488MW. Reaktori tuottaa yksinään 5% koko maan sähkönkulutuksesta. Vasemmalla on identtinen Loviisa 1.

Merivesipiirin purkukynnys. Jäähdytysvesi puretaan kynnyksen avulla meren pintakerrokseen, jolloin se luovuttaa lämpönsä ilmaan nopeammin. Purkuaukon suulla meriveden lämpötila on 10-15 astetta korkeampi kuin muualla. Talvella lämmin vesi aiheuttaa heikkoja jäitä jopa parin kilometrin säteellä ilman lämpötilasta riippuen. Meriveden lämpeneminen lähialueella on käyvän ydinvoimalaitoksen merkittävin ympäristövaikutus. Heikkojen jäiden aiheuttama tulonmenetys korvataan esim. talvikalastuksen harjoittajille.

"Trooppinen saari", jonka rannat eivät koskaan jäädy. Ensi loppiaisena tämän saaren ympärillä purjehditaan Loviisan loppiaisregatta.

Vesilinnut ja kalat uiskentelevat mielellään lämpimän ja kylmän meriveden yhtymäkohdassa.

Vasemmalla Loviisa 1:n ja oikealla Loviisan 2:n suojarakennukset. Suojarakennukset ovat Wärtsilän valmistamia amerikkaisen Westinghouse Atomin lisenssillä. Maailmalla on kaikkiaan 15 vastaavaa jäälauhdutinsuojarakennusta eli on kyse suhteellisen harvinaisesta sovelluksesta. Jäälauhduttimin varustettuna suojarakennuksen vahvuudesta voidaan hieman tinkiä korkeita turvallisuusvaatimuksia unohtamatta, koska höyryn painetta saadaan alennettua vakavassa onnettomuudessa, mutta sen huono puoli on vuosihuollon suuri työn määrä. Jäät pitää ensin sulattaa, sitten jäädyttää ja lopuksi asentaa takaisin paikoilleen joka huoltoseisakin aikana.

Tästä aukosta puretaan jäähdytysvesi takaisin mereen. Merivesipiiri toimii laitoksessa ainoastaan lauhduttimena, eikä joudu koskaan tekemisiin säteilevien aineiden kanssa.

Tästä kulkee 10% koko maan sähköntarpeesta valtakunnanverkkoon. Runkoverkon kunnossapidosta huolehtii nykyisin Fingrid Oyj.

Toiminta kenkärajalla on tarkkaa, ettei ulkopuolelta tuleva pöly pääse sisään laitokseen, eikä mahdollisesti kontaminoituneena sieltä takaisin ulkopuolelle. Vastaava idea, kuin mitä käytettiin hullun lehmän tautia vastaan.

Henkilösulku avataan. Suojarakennuksen sisällä on pieni alipaine. Jos paineenkestävä suojarakennus alkaisi jostain syystä vuotaa, niin alipaineen ansiosta kaasut (ilma) vuotaisivat ulkoa sisälle päin, eikä toiseen suuntaan. Jos mukana kulkeutuisi kontaminoituneita hiukkasia, niin ne joutuisivat automaattisesti suodattimiin.

Tämän ison punaisen kannen alta löytyy paineastian kansi, joka avataan vain vuosihuollon yhteydessä, kun polttoainesauvoja vaihdetaan. Varsinainen paineastian kansi nostetaan pois kuvan vasemmassa yläkulmassa olevalla kehikolla. Punaisesta kannesta on vuosia sitten poistettu venäläiset tekstit, kun laitos on länsimaistunut. Siinä on nykyisin enemmän omaa ja muuta länsimaista tekniikkaa kuin alkuperäistä itäsuunnittelua.

Keskellä kuvaa ovat vihreät hätävesiakut, joilla häiriötilanteessa voidaan johtaa vettä reaktorin sydämeen ja jäähdyttää sitä. Kuvatunlaisessa tilanteessa kyse olisi jo vakavasta häiriöstä reaktorin toiminnassa, jos sitä uhkaisi sydänsula. Maailmassa on tapahtunut osittainen sydänsula kerran, Pennsylvaniassa (USA) Harrisburgin lähellä sijaitsevassa Three Mile Islandin laitoksessa 28.3.1979. Onnettomuus sijoittuu kansainvälisellä INES-asteikolla luokkaan 5, eikä siinä päässyt suojarakennuksen ulkopuolelle terveydelle haitallisia määriä radioaktiivista säteilyä, eikä kukaan laitoksessakaan joutunut hengenvaaraan. Tshernobyl 26.4.1986 sain INES-asteikon korkeimman arvon eli 7. Asteikko on yhdestä seitsemään.

Jäälauhduttimet ovat yksi passiivisen turvajärjestelmän osa vakavan onnettomuuden varalta. 935 tonnia jäätä, jossa myös booria mukana, jäähdyttäisi suojarakennuksen sisällä syntyvää kuumaa vesihöyryä painetta alentaen, jos tapahtuisi onnettomuus vähintään INES-luokkaa 4 tai 5. Jääsylintereiden välissä on kulkukanavat nousevalle kuumalle höyrylle. Lauhdutinhuoneiden sisällä lämpötila on -11 astetta.

Kuvassa etualalla on keltainen nosturi, jolla polttoainesauvat vaihdetaan reaktoriin vuosihuollon aikana.

Laitoksella oli vuosihuollon valmistelut täydessä vauhdissa. Jäälauhduttimeen menevät huoltomiehet pukevat pilkkihaalareita ylleen aikomuksenaan oleskella pidempään -11 asteessa. Yleensä tehoajon aikana henkilöstöä liikkuu suojarakennuksen sisällä vain tarpeen mukaan.

Kaaviossa keskellä on paineastia ja sen ympärillä kehässä kuusi höyrystintä putkistoineen.

Reaktori on 1,5 metriä paksun teräsbetoniseinän ja tämän oven takana. Ovea ei saa avata tehoajon aikana: takana olevan tilan säteilyluokitus korkein eli punainen.

Kuten kuvasta näkee, venäläiset rakastavat venttiileitä. Näillä laitos voidaan sulkea, jos automaattiset järjestelmät menetetään.

Pääkiertokaavio edustaa tuttua ja turvallista 70-luvun grafiikkaa.

Säteilyluokitukset tuntiannosten mukaan. Punainen on korkein ja vihreä alhaisin.

Turbiinihalli. Kahden reaktorin teho muuttuu generaattorin ymmärtämään muotoon neljässä turbiinissa.

Turbiini lähikuvassa. Laite on huomattavasti massiivisempi kuin kuva antaa ymmärtää.

Hologrammikuva edellisellä tarjouskierroksella esitetyistä laitosvaihtoehdoista.

Valvomo, josta laitosta ajetaan.

Kytkinkenttää, jolta sähkö johdetaan valtakunnanverkkoon.

Esimerkki vähäaktiivisesta jätteestä, eli kaikkea materiaalia, jota ei puhdisteta. Nämä varastoidaan 110 metrin syvyyteen. Runsasaktiivinen käytetty polttoaine on suunniteltu aikanaan haudattavan 500 metrin syvyyteen.

Kuvassa näkymä tämän oven takana. Ovi avataan vain kerran vuodessa, vähä- ja keskiaktiivisen jätteen kuljetuksen yhteydessä.

Käytävä luoliin, jonne vähä- ja keskiaktiivinen jäte sijoitetaan.

Greenpeacen jäsenet ovat tunkeutuneet näiden aitojen väliin ja ottaneet yhteen laitoksen vartijoiden kanssa, huonolla menestyksellä.

Polttoainesauvat hilassa. Kaasutiiviissä 4-metriä pitkissä sirkonium-putkissa oleva polttoaine on uraanioksidia (UO2).

Eurooppa luottaa ydinsähköön, jolla tuotetaan 35% koko maanosan kulutuksesta. Vihreät lamput kuvaavat painevesireaktoreita (kuten Loviisa), punaiset kiehutusvesireaktoreita (Olkiluoto) ja keltaiset kaikkia muita reaktorityyppejä.