IEA:n huomioita energiantuotannon
tulevaisuudesta

Väestön ja talouden kasvu

Väestönkasvu maailmassa tulee jatkumaan 1%:lla vuodessa saavuttaen 8,1 miljardia vuonna 2030, kun se oli 6,4 miljardia vuonna 2004. Kasvu hidastuu edelliseen vastaavaan jaksoon nähden (1,5%). Väestönkasvu on negatiivista siirtymätalouksissa, kuten Venäjällä (sekä Japanissa).

Maailman BKT kasvaa keskimäärin 3,4% vuodessa. Aluksi 4% vuoteen 2015 saakka, minkä jälkeen 2,9% vuodessa 2030 saakka. Kiina, Intia ja muut Aasian kehittyvät maat kasvavat nopeimmin. Kiinan BKT kasvaa reaalisesti 5,5% vuodessa. Hitain kasvu on Japanissa 1,4% vuodessa.

Per Capita -tulot kasvavat siirtymätalouksissa nopeammin kuin OECD-maissa.

Energian kysyntä kasvaa

Primäärienergian kysyntä kasvaa vuoteen 2030 saakka keskimäärin 1,6%:n vuosivauhtia eli 53 prosenttia. Tästä yli 70% aiheutuu kehitysmaista ja Kiinasta yksinään 30%. Niiden talouden ja väestön kasvu on nopeampaa kuin OECD-maiden.

Fossiiliset polttoaineet pysyvät johtavina kattaen 83% kasvusta, jolloin niiden osuus nousee 80 prosentista 81 prosenttiin kaikesta energiasta. Muiden uusiutuvien kuin vesivoiman osuus kasvaa nopeimmin, mutta pysyy silti alhaisena.

Energiaturvallisuuden merkitys kasvaa, sillä vienti OECD-maihin kasvaa 47 prosentilla. Öljy on suurin vientipolttoaine, mutta kaasun osuus kasvaa nopeimmin.

Öljyn hinta määrittelee edelleen maailmantalouden näkymiä. Sen kulutus nousee keskimäärin 1,3 prosenttia vuodessa ollen vuonna 2030 jo 116,3 miljoonaa barrelia päivässä, kun se vuonna 2005 oli 83,6. Tarjonnan arvioidaan riittävän vastaamaan kysyntää, mutta hinta nousee. Öljyriippuvuutta on myös tarkasteltu alueittain. Se on OECD-maissa 65%, Pohjois-Amerikassa 49%, Yhdysvalloissa 74%, Euroopassa 80%, Japanissa ja Koreassa 100%, Kiinassa 77%, Intiassa 87% ja Euroopan Unionin maissa 92%.

Kivihiilen kysynnän arvioidaan kasvavan keskimäärin 1,8 prosentilla vuodessa. Kivihiilen käyttö nousee 32 prosenttia vuoteen 2015 mennessä ja 59% vuoteen 2030 (tonneissa). Kokonaiskulutuksen kasvusta 86% aiheutuu kehittyvistä Aasian maista, erityisesti Kiinasta ja Intiasta. Kiina on jo nyt maailman johtava hiilen tuottaja. Koko maailman hiilen kysyntä oli vuonna 2004 yhteensä 5 558 miljoonaa tonnia, kun sen arvioidaan vuonna 2030 olevan 8 858 miljoonaa tonnia. Tuotanto kohtaa kysynnän, eikä kivihiilen riittävyys nouse vielä kovin suureksi ongelmaksi.

Hiilidioksidipäästöt uhkaavat kasvaa rajusti

Globaalit hiilidioksidipäästöt energiantuotannossa kasvavat 55%:lla vuodesta 2004 vuoteen 2030 mennessä eli keskimäärin 1,7% vuodessa ollen 40 gigatonnia vuonna 2030, missä on 14 Gt lisäys vuoteen 2004 verrattuna eli suhteellisesti enemmän kuin primäärienergian kulutus, mikä selittyy kivihiilen suuremmalla osuudella. Energiantuotannossa sähkön tuottamisesta johtuvat CO2-päästöt kasvavat keskimäärin 2 prosenttia vuodessa, muun teollisuuden 1,6, liikenteen 1, 7, palvelujen 1,0 ja muiden alojen 1,2 eli yhteensä 1,7 prosenttia vuodessa.

Kehitysmaiden osuus globaalista hiilidioksidipäästöjen lisäyksestä on 3/4. Ne ylittävät OECD-maiden päästöt vuonna 2010 ollen puolet kaikista päästöistä vuonna 2030, kun vuonna 2004 ne olivat 39%. Tämä johtuu tuotannon kivihiilen suuresta osuudesta. Yksistään Kiinan vaikutus on 39% koko päästölisäyksestä. Se ohittaa CO2-päästöissä USA:n ennen vuotta 2010 ja siirtyy maa-ilman ykköseksi.

Ydinvoimakapasiteetin arvioidaan kasvavan nykyisestä 368GW:sta 416GW:iin vuoteen 2030 mennessä, mutta sen osuus primäärienergiasta silti laskee. Ydinvoiman suhteellinen osuus sähkön-tuotannosta laskee 16 prosentista 10 prosenttiin, koska kaikki muut energiamuodot kasvavat nopeammin. Vaihtoehtoisessa skenaariossa sen osuus kasvaa ollen 519GW vuonna 2030, sillä uusissa ydinvoimaloissa voidaan tuottaa sähköä alle viiden US centin per kWh.

Biopolttonesteiden osuus nousee 7%:iin tieliikenteessä, kun se on nyt 1%. Brasilia pystyy tuottamaan bioetanolia kaikkein edullisimmin, jolloin kuljetusetäisyys määrää kotimaisuusasteen. Brasiliassa myös kulutus on maailman suurinta, noin 13 prosenttia.

Kaasun kulutus kasvaa keskimäärin 2 prosenttia vuodessa, jonka arvioidaan hidastuvan vuosien 1980 - 2004 välisestä jaksosta, jolloin kasvu oli keskimäärin 2,6% vuodessa. Suurin kasvu on tässäkin suhteessa kehitysmaissa, Kiinassa 5,1%, Intiassa 4,2% ja Afrikassakin 4,1%, sekä Brasiliassa 3,8 prosenttia.

Sähkönkulutuksen arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä, ja vuosikasvuksi arvioidaan keskimäärin 2,6 prosenttia.

Uraania riittää vuosisadoiksi

Uraanin kysynnän arvioidaan kasvavan 68 000 tonnista (2005) vuoteen 2030 yhteensä 80 000 ja 100 000 tonnin välille. Se katetaan pääosin primäärikäytöllä, jonka osuus on vakiintunut 50 ja 60 prosentin välille. Loppuosa katetaan esimerkiksi purkamalla ydinaseita ja jälleenkäsittelemällä käytetty polttoaine.

Alle 40 dollarin kilohinnalla löytyy maailmasta kaikkiaan 2 746 000 tonnia uraania, 80 dollarilla 5 504 000 tonnia ja kokonaismäärän arvioidaan olevan 14 798 000 tonnia, joten tiedossa olevat uraanivarat riittävät nykyisellä kulutustasolla 140 - 217 vuodeksi. Vaikka kulutus kasvaa, niin päästökustannusten kasvaessa muilla energiamuodoilla uraanin hintakehityksen voisi arvioida olevan maltillista jopa seuraavat 100 vuotta. Se on todella pitkä aika kaikkiin muihin nykyisin käytettävissä oleviin energiamuotoihin verrattuna.

Esimerkiksi käytetystä polttoaineesta voidaan jälleenkäsitellä yli 90 prosenttia. Maailman suurimmat uraanivarat ovat Australiassa, Kazakstanissa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa, Brasiliassa sekä Namibiassa, Nigerissä ja Venäjällä. Kanada on suurin tuottaja 28,8 prosentin osuudella ja Australia toiseksi suurin 22,3 prosentilla. Kazakstan, Venäjä, Niger ja niin edelleen, jäävät kukin alle 10 prosentin osuuden.

Raportissa mainitaan myös Olkiluoto 3 -hanke sekä Suomen loppusijoitusratkaisu. Erikseen on käsitelty hankkeen rahoitusratkaisua yksityisen sektorin vetämänä.